Mummon luumupuu

galleria Pirkko-Liisa Topelius, Helsinki 4.8. - 23.8.2015

Yhtenä kesänä mummon luumupuusta tuli aivan valtavasti luumuja. Ne olivat todella isoja, maukkaita ja tuoksuvia. Niitä tuli niin paljon, että niitä saattoi kerätä isoina ryppäinä suoraan ämpäriin. Paljon ehti pudota maahan ja mädäntyä ennen kuin kukaan ehti niitä edes poimia.

Nyt mummon luumupuuta ei enää ole. Mummo alkaa olla todella vanha, oma tyttäreni nelivuotias. Lapsuusmuistoni ovat heränneet uudestaan eloon tyttäreni kautta. Hajut, maut ja äänet ovat inspiroineet maalauksiani. Mennyt ja nykyisyys vaihtavat paikkaa ja limittyvät toisiinsa. Omat havaintoni tyttäreni maailmasta ja tunnelmat hänen kanssaan jaetuista hetkistä ovat näyttelyni lähtökohtia. Tytön kautta palaan omaan lapsuuteeni - ja siitä vielä kauemmas aikaan, jolloin minua ei vielä ollut. Mummoni pitkän elämän kadonneesta ajasta nousee tyttäreni tuleva aika, minä siinä välissä kuviani tehden, ajalle värejä ja muotoja antaen.

Previous
Previous

Maali!

Next
Next

Maalauksia Gaiasta